silvesta-kirjeet_rajattu

Mikä saa ihmisen tarttumaan mahdollisuuteen, tekemään uhrauksia omasta ajastaan tai poistamaan epämukavuusalueita? Seuraavassa vastaukset omalta kohdaltani metsäylioppilaiden Hirvi ja Taimi- juhlilla pitämäni puheen muodossa.

Hirvi ja Taimi- juhlissa sankareita hirven lisäksi ovat erityisesti taimet, eli uudet opiskelijamme. Taimet ovat taimia vain hetken. Jos kasvualusta ja ympäristö sen suovat, kasvaa taimista vahvoja puita, joiden laajalle levittäytynyt juuristo kannattelee ja tukee rankimmillakin talvimyrskyillä. Haluan heti kärkeen pyytää fuksikurssin isännän Mikko Veistolan ja emännän Emilia Kovasen tänne eteen.
Haluan palkita ja osoittaa arvostusta koko kurssihallitukselle. Kurssihallitus on metsäläisperinteissä ensimmäinen tilaisuus ottaa vastuuta yhteisöstä ja tuottaa iloa ympärilleen. Hienoa että olette tarttunut toimeen.

Aion puhua teille seuraavaksi omasta kasvustani yhteisen osuuskuntamme Uniforstin ollessa se kasvualusta ja ympäristö.

Aloitin tekemällä Ella Kaivolan kanssa muutaman tunnin kirjeenlajittelukeikan UPM Silvestalle syksyllä 2014. Homma vähän eskaloitui, sillä nyt niitä on samalle asiakkaalle tehty tuhansia. Loppujen lopuksi olin vajaat pari kuukautta töissä samassa projektissa. Vuosi 2014 tuli loppuunsa ja päädyin mukaan Uniforstin vuoden 2015 hallitukseen. Samaan aikaan alkoi yleinen ilmapiiri korostaa paljon Start-up- ajattelua ja ”pöhinää”. Tämä ajattelu ei kuitenkaan oikein koskaan ole sytyttänyt itseä ihan samalla lailla. Jo pelkkä sana pöhinä on ilman yhtä iitä pelkkää pöhnää. Syy Uniforstin hallitukseen hakuun itsellä olikin yrittäjyys-idean sijasta ystävät kenen kanssa halusin tehdä töitä.

Vuosi 2015 vierähti ja huomasin tehneeni paljon töitä Uniforstin eteen. Kävi niin, että päädyin toimitusjohtajaksi, vaikken alun perin ollut varma lähdenkö uudestaan hallitukseen ollenkaan. Se oli kuitenkin oikea päätös.

Viime kesäkuusta lähtien olen tehnyt yhtä aikaa gradua, toimitusjohtanut Uniforstia, sekä sekoillut vielä toisessa osuuskunnassa Kuplajengissä. Välillä on tuntunut, että työpäivän on katkaissut vaan se 7 tunnin yöunet. Täytyy ihan rehellisesti myöntää, että on ollut hetkiä jolloin työkuorma mitä olen lastannut hartioille on painanut sen verran liikaa, että olen tiuskinut ihmisille ja valittanut, kun pitäisi tehdä täysin päinvastoin, kannustaen ja rohkaisten. Joka kerta olen kuitenkin löytänyt voimaa viedä keskeneräiset työt maaliin ja halunnut ottaa niitä jopa lisää. Syy tähän on ollut se, että työ Uniforstin eteen on merkityksellistä. Ei vaan itselleni, mutta myös sadoille muille.

Joka kerta kun metsäylioppilas Uniforstin avulla löytää töitä tai vaikka vaan uusia ajatuksia omasta tulevaisuudestaan, tuntuu se täällä sisällä paljon isommalta onnistumiselta kuin ehkä ulospäin näyttääkään. On Uniforst toki tarjonnut myös johtamiskokemusta, kontakteja metsäsektoriin ja palkkaa työstä, mutta jos en olisi kokenut tekemääni työtä tärkeäksi, olisi se jäänyt kesken.

Vuodenvaihteessa Uniforstin hallitus vaihtuu, oma vastuuni vähenee. Huhtikuussa lähden Saksaan vaihtoon ja olen vaihdossa hyvällä fiiliksellä kun tunnen että Uniforst jää välittäviin käsiin. Lopetan puheeni vetoomukseen:

Kun valitset sijoituskohteen omalle ajallesi opintojen ohella ja niiden ulkopuolella, mieti miksi teet asioita ja mistä välität.

Atte Saukkola
Uniforstin toimitusjohtaja vuoden 2016 ajan