Netin sähköinen hakulomake on työnhaussa yleensä ensimmäinen kosketus firmaan. Hakulomakkeen voi tehdä joko hyvin, huonosti tai hyvin huonosti – ja laadulla on oikeasti väliä. Selvittääkseni, kuinka hyvin firmat tänä vuonna ovat pärjänneet, kysyin verkostoissani kokemuksia sähköisistä hakulomakkeista. Tavoitteeni oli selvittää parhaat ja heikoimmat käytännöt sähköisen rekryn maailmassa teollisella metsäalalla. Vastaukset olivat vähintäänkin valaisevia.

”Onhan ne kai siinä mielessä hyviä, että kun suurin osa hakijoista jättää vain unohdukseen tuomitun täytetyn lomakkeen netissä, niin itse voi soittaa suoraan työnantajalle ja myydä itsensä sisään.”

Näin. On sanomattakin selvää, että lomakkeita ei ainakaan kummemmin arvosteta. Kommentti myös heijastaa yleistä asennetta hakulomakkeiden täyttöä kohtaan: se on paitsi aikaavievää, myös turhaa. Aniharva on pelkällä hakemuksella saanut kutsua työhaastatteluun. Tämä ymmärrettävästi turhauttaa työnhakijaa, ja lopputuloksena on huonompi hakemus, joka ei hyödytä ketään.  (Metsäfirmojen HR-henkilöt: Jos näin ei todellisuudessa ole, ja haastattelukutsuja tulee paljon myös niille jotka eivät ole puhelinta kouraan ottaneet, niin suosittelen kertomaan tämän faktan työnhaun yhteydessä. Voisitte saada parempia hakemuksia.)

”Aikakatkasu on kenkkumainen”

Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun kavereilla on ärräpäät lennelleet sen jälkeen kun puolitoista tuntia on viilannut hiki hatussa hakemustaan, ja tallenna-nappia painaessa saakin vain ilmoituksen, että lomaketta on täytetty liian pitkään ja tiedot ovat nyt lopullisesti bittiavaruuden syövereissä. Ei kun uudestaan. Eli vinkkinä firmoille: Pidentäkää aikakatkaisua selvästi, ja lisätkää lomakkeille automaattinen välitallennus, mikäli teillä ei sellaista vielä ole. Henkilökohtaiset hakijatunnukset ovat myös erinomainen idea – näin hakemuksen voi tallentaa puolivalmiina ja viimeistellä myöhemmin. Stora Enso esimerkiksi onnistuu tällä saralla hyvin.

Kommenteista kävi kuitenkin samalla ilmi, että ymmärrettiin hyvin, kuinka tarpeellinen sähköinen hakulomake rekryävän metsäyrityksen näkökulmasta katsoen on – parhaimmillaan tuhansien hakijoiden setviminen läpi pelkällä käsivoimalla ei ole kenenkään kannalta järkevää. Johtopäätöksenä siis ymmärrämme työnhakijoina hyvin lomakkeiden tarpeellisuuden, mutta pidämme niiden toteutusta yleisesti ottaen varsin huonona. Vuosi sitten esimerkiksi UPM:n lomake oli niin vaikea täyttää, että jo pelkästään siitä syystä jäi monelta kaveriltani kokonaan hakematta firmaan.

Yhteenvetona siis totean, että lomakkeissa on vielä parantamisen varaa ja niiden parantamiseen kannattaa käyttää resursseja. Parannukset ovat onneksi sellaisia, että niistä hyötyy sekä rekryävä firma että työnhakija – firma saa enemmän parempia hakemuksia sekä säilyttää paremman työnantajakuvan ja työnhakijat puolestaan selviävät ruljanssista vähemmällä hiustenrepimisellä.

 

Hyvää rekryämistä!
Miika Karppinen