Vieraanamme oli tiistaina tutkija, professori ja Vesikeskuksen johtaja Anna-Stiina Heiskanen. Miten Heiskanen näkee tutkijauran ja ihmisten johtamisen sovittamisen yhteen? Entä millainen on hänen uratarinansa?

“Viikki on minulle yksi piste, mistä olen aloittanut. Täällä on aloittanut biologian opinnot lukemalla limnologiaa”, Heiskanen aloittaa. “Myöhemmin paikka tuli tutuksi, sillä täällä oli isompi maisemakonttori, jossa teimme erään tutkimusryhmän kanssa konttoritöitä aina silloin, kun emme olleet maastossa tekemässä tutkimuksia.”

Heiskasen biologian opinnot alkoivat vuonna 1980, pääaineena kasvitiede ja hydrobiologia. Nuori tutkijanalku pääsi kesäharjoitteluun Walesiin ja kesäapulaiseksi Merentutkimuslaitokselle, jonne hän suoritti myös gradunsa. Tutkielman aiheena oli Itämeren ulappaekosysteemin toiminta, hiilen kierto ja sedimentaation merkitys. Erityisen innoissaan Heiskanen oli päästyään mukaan tutkimusalus Arandalle.

Vuonna 1987 Heiskanen valmistui ja 1988 alkoivat tutkijan työt Suomen Akatemien rahoittamassa Itämeren ulappaekosysteemin toimintaa ja rehevöitymistä tutkivassa laajassa PELAG-hankkeessa Helsingin yliopistossa.

“Itämeren tila oli laskussa. Maalta valui suuria määriä ravinnekuormaa suoraan mereen useista maista”, Heiskanen huomautti. Itämeren asema matalana ja hankalanmuotoisena murtovesialtaana on vuosikymmenet ollut haasteellinen. Vesimassojen vaihtuvuus kestää kauan ja ravinnekuormitus on edelleen korkea. Tilanne on kuitenkin parantunut.

Kansainvälisiin tutkimusprojekteihin Heiskanen pääsi vuonna 1988, jolloin hän lähti Norjaan ja 1991 puolestaan etäiseen ja kylmään Siperiaan. Suomen Akatemian tutkimusassistentin virka aukesi 1991-1995 PELAG II -hankeessa jatko-opintojen yhteydessä. Vuonna 1995 puolestaan perustettiin Suomen Ympäristökeskus SYKE, jolloin Heiskanen siirtyi sinne aloittaen itäisen Suomenlahden tutkimushankkeessa. Väitöskirjan hän sai ulos 1998 ja samana vuonna aukesi myös meribiologian dosentuuri Helsingin yliopistolle.

“Prosessi, joka piti luoda itse, ei ollut valmista mallia”

Vuosituhannen vaihteessa Heiskanen siirtyi Italiaan Euroopan Unionin komissioon tehtävänä suunnitella ja toteuttaa EU:n vesipuitedirektiivin vaatima jäsenvaltioiden pintavesien ekologisten luokittelujärjestelmien harmonisointi. Se oli ensimmäinen tehtävä, jossa Heiskanen toimi johtajana – ensin 25 hengen ryhmälle.

“Johtamisesta voi aina lukea kirjoja, kuunnella toisia ja käydä kursseilla. Kuitenki se on pitkälti prosessi, joka piti luoda itse, eikä siihen ollut valmista mallia.” Tietynlaista helpotusta tutkijoiden johtamiseen tuo kuitenkin alaisten motivaatio työtään kohtaan

“Suurin osa tutkijoista on innoissaan tekemästään työstä ja tekevät sitä omalla palolla. Työ on erilaista kuin vaikkapa sahalla, jossa työntekijöitä pitää motivoida että nyt tarvitaan 20 sahalankkua tunnissa.”

Vuonna 2008 hän palasi Suomeen ja aloitti SYKEllä Itämeren tutkimusohjelman päällikkönä. Merentutkimuslaitos lakkautettiin raskain sydämin seuraavana vuonna, jolloin 50 henkeä siirtyi SYKEn pariin ja perustettiin Merikeskus. Heiskanen toimi Mallit ja innovaatiot -yksikön päällikkönä vuosina 2009 – 2013, jolloin suurimpana haasteena oli ihmisten muutosjohtaminen.

Epävarmassa tilanteessa hyvä johtajuus on paikallaan. “Silloin kootaan ratsu, otetaan kiinni tiedosta ja päätetään, että tuohon suuntaan ollaan menossa.”

Vuodesta 2017 lähtien SYKEn vesikeskuksen johtajana 2017. Keskuksessa työskentelee noin 100 tutkijaa ja asiantuntijaa, sillä on 6 yksikköä ja 3 eri toimipistettä eri puolilla maata.

“Ilmastonmuutoksen myötä maapallomme vesivarat vähenevät. Tämän myötä konfliktit vähäosaisilla alueilla lisääntyvät, ja tarvitsemme globaalien vesivarojen entistä huolellisempaa seurantaa.”

Tutkijauralle tähtääville opiskelijoille Heiskasella on muutama vinkki. Muun muassa oman asiantuntija – tutkija -brändin kehittäminen on tärkeää, mutta pitkäjänteistä työtä. Se vaatii verkostoja, erilaisia hankkeita, ohjaamista ja valtavasti työtä.

Toisaalta taas Heiskanen muistuttaa elämän lyhyydestä ja ajan nopeasta hujahtamisesta.

“Aika on ihmisen suurin resurssi, joten toivottavasti jokainen käyttää sen hyvin ja jättää kuitenkin aikaa myös perheelle.”

“Kaikessa ei aina tarvitse mennä satasella – joissakin asioissa riittää kasin tai seiskan suoritus.”

 

Teksti: Juhana Simula