Metsäylioppilaiden mielissä oli jo pitkään muhinut ajatus omasta yrityksestä. Sellaisesta, joka auttaisi omassa ja opiskelukavereidensa työllistymisessä sekä työelämätaitojen oppimisessa. Ajatus konkretisoitui lokakuun 14. päivän iltana vuonna 2013, kun joukko määrätietoisia forsteja perustivat Metsäylioppilaiden Osuuskunta Uniforstin. Mutta mitkä tekijät johtivat tähän päätökseen ja millaista työtä osuuskunnan perustaminen vaati?
Selvittääkseni tämän haastattelin kahta Uniforstin alkuvuosien keskeistä toimijaa: Lauri Lähteenmäkeä (k-103) ja Osmo Suomista (k-98). Nykyään sukunsa karjatilaa pyörittävä Lähteenmäki toimi Uniforstin ensimmäisessä hallituksessa toimitusjohtajana sekä puheenjohtajana vuoden 2016 hallituksessa. Suominen oli puolestaan perustamiskokouksessa ainoa läsnä ollut, joka ei hallitukseen lähtenyt mukaan. Hänet valittiin talouden toimihenkilöksi vuonna 2017, ja jatkoi siitä talousjohtajana hallituskausina 2018–2020. Nykyään Suominen toimii yleensä joko Hyytiälän metsäasemalla tutkimusteknikkona, yliopistolla teknisenä avustajana tai kaverinsa maatilalla maatalous-metsätyöntekijänä & kirjanpitäjänä.
Lähteenmäki kuvaa 2010-luvun alun yliopistomaailmaa varsin erilaiseksi toimintaympäristöksi nykyisestä. Akateeminen startup-toiminta oli vielä lapsenkengissä niin Viikissä kuin Otaniemessäkin eikä yrittäjyydestä juuri luennoilla puhuttu. Samalla IT-kuplan puhkeamisen jälkimainingit vaikuttivat vielä metsäalaan: harjoittelupaikkoja ja töitä oli vaikea löytää.
”Havaittiin, että huomattavan suuri osa metsäylioppilaistakin valmistuu ilman, että on välttämättä minkäännäköistä kontaktia tai kokemusta metsäalan työpaikoista tai työelämästä ylipäänsä”, Lähteenmäki toteaa.
Suominen lisää, että opiskelijat saivat kesätöiden ulkopuolella kosketuksen työelämään lähinnä yritysten epävirallisemmissa saunailloissa tai excursioilla. Perinteinen urapolku virkamiehenä tai tutkijana ei myöskään houkutellut kaikkia metsäylioppilaita. Oman yrityksen perustaminen nähtiin konkreettisena keinona muuttaa tilanne.
Keväällä 2013 ydinporukan visio oli selkeä: tuoda yritystoiminta osaksi akateemista arkea ja luoda metsäylioppilaille aitoja oman alan työmahdollisuuksia. Osuuskuntamallisen yrityksen ajateltiin sopivan hyvin metsäylioppilaille. Pelkkä idea ei kuitenkaan riittänyt, vaan tarvittiin myös ihmisiä, jotka olivat valmiita tekemään töitä sen eteen.
”Niin kuin vähän kaikessa, niin aina se vaatii sen, että on tietty porukka tai tietyt muutamat henkilöt, jotka lähtevät oikeasti vetämään asiaa”, kiteyttää Suominen.
Yrityksen perustamista voidaan verrata nuotioon: liekin ylläpitäminen on elintärkeää. Uniforstin kohdalla ”nuotiopaikka” löytyi Silvican grillin sijaan Facebookista.
”Luulen, että jos se kesä olisi mennyt siten, ettei olisi 2-3 kuukauteen kirjoitettu yhtään mitään Facebook-ryhmään, niin ei Uniforstia olisi kyllä koskaan tullutkaan”, Lähteenmäki toteaa. Säännöllisten some-postausten myötä ajatuksen liekki pysyi hengissä ja konkretisoitui syksyllä osuuskunnan perustamisena.
Perustamisen alkuvaiheet olivat vielä jokaiselta hakemista, ja haasteitakin löytyi. Nuoret ja innokkaat forstit joutuivat nopeasti omaksumaan myynnin ja markkinoinnin käytänteet, joista ei ollut vielä paljoa kokemusta. Taidot opittiin kovan yrittämisen kautta.
”Metsäpäivillä tehtiin sissimarkkinointia. Käytiin koputtelemassa yritysten edustajien niskaan ja kerrottiin, että meillä on tämmöinen yritys, mutta emme me nyt oikein tiedä, mitä sen kanssa sitten tekisi. Sanottiin vain, että jos te jotain tarvitsette, niin ottakaa yhteyttä!”, Lähteenmäki naurahtaa.
Haasteeksi osoittautui myös oikeanlaisten työntekijöiden löytäminen. ”Metsäopiskelijat ovat todella laaja ja osaava porukka, mutta voihan siellä nyt olla tiettyjä hommia, joihin ei vaan yksinkertaisesti löydy porukkaa. Aina ei voi myöskään tietää ihan täysin tarkkaan, että millaisen henkilön nyt valitsee”. Välillä myös Uniforstin ja yrityksen välillä saattoi olla eri käsityksiä, millaista työntekijää haettiin.
Osuuskunnan koko olemassaolon ajan on ollut yksi selkeä haaste: keikkojen määrän vaihtelu. Tämä vaihtelevuus teki luonnollisesti liikevaihdon kerryttämisestä aluksi haastavaa. Kovalla ja pitkäjänteisellä myyntityöllä saatiin kuitenkin hankittua forsteille töitä, ja tulosta alkoi syntymään. Kaikkien helpotukseksi jo alkuvaiheessa saatiin muutaman ensimmäisen vuoden ”lypsylehmäksi” suurempi työkeikka UPM:ltä. Sen avulla saatiin vakautettua toimintaa ja palkattua lisää henkilöstöä.
Osuuskunnan luonteesta ei oltu aina samaa mieltä. Lähteenmäki näki Uniforstin enemmän palveluntarjoajana, kun muut enemmän henkilöstövuokraajana.
”Ei se nyt ihan pelkkää vuokrausta ole, mutta kyllähän se aika lailla sellainen kantava teema on”, toteaa Suominen. Hän kuitenkin muistuttaa, että Uniforstin keikkojen ansiosta moni opiskelija on myös jälkeenpäin työllistynyt yrityksille.
Osuuskunnan tarjoama kevytyrittäjyys oli tuohon aikaan vielä melko tuore konsepti, mikä osoittautui kilpailueduksi. Myös esimerkiksi Suominen hyötyi tästä henkilökohtaisesti. ”Hyytiälässä tein maa-analyysinäytteiden keruukeikan ICOS-projektia varten juuri Uniforstin kevytyrittäjyyden kautta”, hän kertoo.
Uniforstin perustaminen on antanut Lähteenmäelle ja Suomiselle valmiuksia nykyiseen elämään. Lähteenmäki toteaa Uniforstin tuntuneen itselleen kuin omalta lapselta, mikä sai hänet huolestumaan osuuskunnan säilymisestä ydinporukan lähtiessä maailmalle yliopiston jälkeen. Uniforstin 10-vuotisjuhlassa hän kuitenkin tajusi huolensa olleen turhaa. Uudet metsäylioppilaiden sukupolvet olivat ottaneet homman hienosti haltuun. Asioista luopuminen ei ole tämän jälkeen tuntunut Lähteenmäelle enää niin pahalta. Suominen puolestaan on päässyt hyödyntämään oppimiaan taloushallinnon taitoja muun muassa kaverinsa maatilan kirjanpidossa sekä useissa järjestöissä. Henkilöjohtaminen sekä ryhmädynamiikan hallitseminen, ovat myös olleet tärkeitä oppeja heille.
Tänäkin päivänä Uniforst toimii täysin opiskelijavoimin. Osuuskunta työllistää vuosittain kymmeniä metsäylioppilaita erilaisiin oman alan tehtäviin. Lisäksi järjestetään työelämätaitoja kehittäviä koulutuksia, kuten alkuvuodesta pidetty puukauppakoulutus. Yksi asia on selvää: motivoituneita tekijöitä tarvitaan vieläkin. Osuuskunta ei ole vain yritys, vaan myös yhteisö. Se tarjoaa kasvualustan tekemiselle, oppimiselle ja kasvamiselle. Kehottaisinkin kaikkia nuoria metsäylioppilaita lähtemään avoimin ja innostunein mielin osuuskuntamme toimintaan!
Lopuksi vielä syvät kiitokset perustajajäsenille Uniforstin liekin sytyttämisestä!
Teksti on julkaistu alunperin Metsäylioppilas 2025 lehdessä.
Teksti: Elias Ahonen
Editiointi: Aleksi Rautavaara
0 kommenttia